Syksyinen kuva

Toisinaan Limpun jalka edelleen oireilee, saattaa olla välillä jäykkä ja Limppu linkkaa sitä, mutta ei Limppu valita ainakaan ääneen, liekkö sitten kipeä vaiko jäykkä vaan. Ja hetken päästä se saattaa haastaa palloleikkiin, eikä jalka silloin tunnu haittaavaan. Vähän on tullut ylipainoakin nyt syksyn edetessä, kun liikunta on ollut aika vähäistä. Ollaan yritetty saada painoa pois, ettei turhaan rasita jalkaa lisää.

Taisi se kesäinen kyynpurema kumminkin lähtemättömän jälkensä Limppuun jättää, mutta luulempa että se on linkkaamisesta huolimatta kuitenkin edelleen suht onnellinen tässä tutussa kotipihassa pyöriessä.

Limpun toipuminen otti vielä takapakkia. Ensimmäisen antibioottikuurin loputtua jalka tuli uudelleen kipeäksi. Eläinlääkärin ohjeistuksella jatkettiin vanhaa ja alotettiin uusi antibioottikuuri ja kipulääkettä Limppu söi vielä uuden kuurin. Näin saatiin toipuminen kääntymään taas nousuun ja pikkuhiljaa kipu hellitti ja ilmeisesti tulehdus saatiin lopullisesti häädettyä. Nyt Limppu on ollut taas ihanan pirteä ja juokseminenkaan ei sitä enää satu. Ollaan saatu taas nähdä pitkästä aikaa vanhan kunnon Limpun hienoa liikkumista metsässä:) Joskus jalka saattaa olla jäykkä pitemmän makaamisen jäljiltä, mutta eiköhän sekin vähene ajan myötä. Maksaläkettä on enää muutamia tabletteja jäljellä, ihanaa kun viimein tuo tablettien syöttäminen loppuu! Vaikka Limpusta on kyllä tullut ihan mestari niiden nielemisessä, että sen puoleen ei ole mitään ongelmaa, olihan tabletteja syätävä yhdessä vaiheessa 12 kpl päivässä..

Limppu on päässyt tutustumaan uuteen perheenjäseneenkin ja on kovasti hänestä kiinnostunut. Tekisi mieli haistella ja nuolaista:)  Pojan kanssa ollaan käyty Limppua lenkkeilyttämässä metsässä. Poika aina nukahtaa silloin tyytyväisenä kantoliinaan, onhan se tuttu turvallinen paikka ja hän on tottunut jokapäiväisiin koiralenkkeihin jo maha-ajoilta.